Ennen eurooppalaisten saapumista Pohjois-Amerikkaa asuttivat alkuperäiskansat. He elivät luonno ehdoilla ja kunnioittivat luontoa. Heidän elämänkuvansa oli animistinen eli heidän maailmankuvassaan luonto nähtiin täynnä henkiä ja jumaluuksia. Myös toteismi oli keskeistä. Se on ajattelutapa, jossa yhteisön uskotaan polveutuvan eläimistä, joista tehtiin amuletteja, kalliomaalauksia ja paaluveistoksia.
1500-luvulta eteenpäin Pohjois-Amerikkaan alkoi saapua eurooppalaisia. Kulttuurien kohtaaminen ei ollut alkuperäiskansojen kannalta hyvä. Eurooppalaiset pettivät heitä maakaupoissa. 1700-luvun alussa itärannikolla oli 13 alkuperäiskansoilta vietyä brittisiirtokuntaa. Pian siirtokunnat alkoivat itsenäistyä, ja alkuperäiskansojen ote Pohjois-Amerikasta huononi entisestään.
Pian alkoi valkoisten ryntäys länteen. Siellä oli tarjolla ilmaista maata ja kultaa. Tämä tarkoitti jälleen alkuperäiskansoille alueiden menettämistä. Alkuperäiskansojen kansanmurha päätyi 1880-luvulla, kun heidät suljettiin resevaatteihin, rauhoitettuihin asuma-alueisiin. Alkuperäiskansoja yritettiin sulauttaa enemmistökulttuuriin. Ennen eurooppalaisten saapumista ollut 8-15 miljoonan ihmisen alkuperäiskansa oli kutistunut 400 000-500 000 henkeen 1900-luvulle tultaessa.
Vuonna 1924 alkuperäiskansoille myönnettiin kansalaisoidkeudet. Se tarkoitti osallistumisoikeutta vaaleihin ja maiden palautusta. Käynnistyi alkuperäiskansojen itsehallintopyrkimykset. Toisen maailmansodan jälkeen käytiin taistelua sulauttamispolitiikan eli assimilaation nopeuttamisen ja itsehallintovaatimusten välillä. Alkuperäisväestölle myönnettiin osittainen itsehallinto 1980-luvulla.
Nykyään Yhdysvalloissa on alkuperäisväestöä noin kolme miljoonaa. Noin miljoona asuu reservaateissa. Väestömäärä on siis kasvanut parantuneen aseman myötä. Kaupungeissa asuvilla alkuperäisasukkailla on ollut vaikeampaa säilyttää perinteitä ja välttyä sekoittumasta muuhun väestöön.
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Navajo-protraits.jpg
1500-luvulta eteenpäin Pohjois-Amerikkaan alkoi saapua eurooppalaisia. Kulttuurien kohtaaminen ei ollut alkuperäiskansojen kannalta hyvä. Eurooppalaiset pettivät heitä maakaupoissa. 1700-luvun alussa itärannikolla oli 13 alkuperäiskansoilta vietyä brittisiirtokuntaa. Pian siirtokunnat alkoivat itsenäistyä, ja alkuperäiskansojen ote Pohjois-Amerikasta huononi entisestään.
Pian alkoi valkoisten ryntäys länteen. Siellä oli tarjolla ilmaista maata ja kultaa. Tämä tarkoitti jälleen alkuperäiskansoille alueiden menettämistä. Alkuperäiskansojen kansanmurha päätyi 1880-luvulla, kun heidät suljettiin resevaatteihin, rauhoitettuihin asuma-alueisiin. Alkuperäiskansoja yritettiin sulauttaa enemmistökulttuuriin. Ennen eurooppalaisten saapumista ollut 8-15 miljoonan ihmisen alkuperäiskansa oli kutistunut 400 000-500 000 henkeen 1900-luvulle tultaessa.
Vuonna 1924 alkuperäiskansoille myönnettiin kansalaisoidkeudet. Se tarkoitti osallistumisoikeutta vaaleihin ja maiden palautusta. Käynnistyi alkuperäiskansojen itsehallintopyrkimykset. Toisen maailmansodan jälkeen käytiin taistelua sulauttamispolitiikan eli assimilaation nopeuttamisen ja itsehallintovaatimusten välillä. Alkuperäisväestölle myönnettiin osittainen itsehallinto 1980-luvulla.
Nykyään Yhdysvalloissa on alkuperäisväestöä noin kolme miljoonaa. Noin miljoona asuu reservaateissa. Väestömäärä on siis kasvanut parantuneen aseman myötä. Kaupungeissa asuvilla alkuperäisasukkailla on ollut vaikeampaa säilyttää perinteitä ja välttyä sekoittumasta muuhun väestöön.
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Navajo-protraits.jpg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti